Terminologia hakusessa.

Häiritseekö ketään huonolaatuisen ( ja valitettavasti usein myös "hyvälaatuisen" ) median häikäilemätön termien väärinkäyttö? "20 asiaa jotka vain masentuneet voivat ymmärtää" "Onko kumppanisi narsisti - Tee testi!"

Jaa, että lue 20 väitettä melankolisesta arjesta ja samaistu ihmisten kanssa jotka sairastavat mielialahäiriötä jonka johdosta hypothalamus-aivolisäkkeen lisämunuaiskuori-akselin toiminta heikkenee kortisolin lisääntyessä ja glukokortikoidireseptorien aktivaatio lisää väliaine glutamaatin toimintaa? Lause "Se kun joskus väsyttää kovasti" kertookin suoraan neurokognitiivisista toiminnoista ja hippokampuksen relatiivisesta koosta. Ei, koska sana "masentunut ( depressio )" ei ole sama asia kuin alakuloinen. Näitä aivotoiminnallisia dysfunktioita ei myöskään ilmene hetkellisestä surun tilasta.

Sama pätee narsismiin. Kysymys on muotoiltu "Onko kumppanisi narsisti?" kun sitä mitä tavoitellaan on "Koetko joskus kumppanisi käyttäytymisen omahyväiseksi?". Kysykää huvikseen Iltalehden lukioilta kuinka moni osaa selittää kumpaakaan termiä oikeaoppisesti. Miksi käyttää sanaa masennus kun on olemassa sana alakuloinen? Miksi vääntää siitä kompromissisana masentuneisuus kun ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Persoonallisuushäiriö narsismi ja ajattelemattomuus tai kusipäisyys eivät myöskään ole synonyymejä.

Jos ihminen kokee oman olonsa tavallista huonommaksi, ei tarvitse heti käyttää voimakkainta sanaa mitä löytyy. Sana alakuloisuus tai suru eivät tee omasta tunnetilasta "vähemmän tärkeää". Yhtä vähän kun masennus-sanan väärinkäyttö tekee siitä yhtään sen vakavempaa. Jos koet jonkun käyttäytymisen epämukavaksi tai itsekeskeiseksi se ei tee siitä ihmisestä narsistia. Lopettakaa sanojen levittäminen jonka tarkoitusta ette tiedä.

Miksi ei sitten suoraan puhuta kunnanjohtajista diktaattoreina, peruskoulusta akatemiana tai naapurin porakone-sessiosta maanjäristyksenä. Jos sillä ei kerta ole mitään väliä mitä sanoo eikä niinkään väliä minkä takia on keksitty termi juuri määrätylle asialle - Sen sijaan kun voi toisten junttikaverien kanssa ylpeillä siitä miten on oppinut sanan jossa on enemmän kuin kaksi tavua.

Pakkoruotsi.

Kyllä, nyt menee taas Suomalaisilla niin hyvin että valituksen aiheet ovat loppumassa kesken. Aina kun näin käy kaivetaan esiin vanha kunnon pakkoruotsi keskustelu. Tämä on mm. kireän alkoholilain ja polititikkojen palkkatason ohella perus junttisuomalaisen lempi "nyt otan kantaa tärkeään yhteiskunnalliseen ongelmaan"- puheenaihe.

Pakkoruotsissa ongelmana on se, että suomalainen ei koe että tekee ruotsinkielellä yhtään mitään. Onhan se ihan itsestään selvää että jos osaa jonkun toisen kielen niin se on aivan turhaa, etenkin kun ruotsinkielen avulla pystyy ymmärtämään muita pohjoismaisia kieliä lähes täydellisesti, on helpompi opetella muita samantyyppisiä kieliä kuten saksaa ja englantia, ja, niin, pystyy kommunikoimaan oman maan vähemmistön kanssa. Kaikki nämä asiat ovat täysin turhia.

Puhumattakaan siitä mitä pakkoruotsi vie meiltä pois. Pakkoruotsi on kaiken konsumoiva musta aukko opetussuunnitelmassa joka eliminoi kaikki mahdollisuudet opiskella mitään muita kieliä. "Miksi meillä on pakkoruotsi kun voisi opiskella jotain tärkeämpää?" Koska pakkoruotsi kieltää kaiken muun kieliopetuksen. Se vie kaiken tilan, kaiken potentiaalin opetella mitään muuta ja kaiken energian pärjätä koulussa. Pakkoruotsi on olemassa siksi että voisimme syövyttää opiskelijat hitaasti hengiltä. Haluaisitko opiskella ranskaa, saksaa tai venäjää? Koulussa on sellaiset mahdollisuudet sekä ala- että ylästeelta eteenpäin. Puhumattakaan siitä kuinka paljon eri kieliä yliopistossa saa opiskella. Mutta se ei valitettavasti käytännössä ole mahdollista koska pakkoruotsi tulee sinun ja potentiaalisen avaran kielimaailman välille ja työntää sinut takaisin synkkään suohon jossa joudut takaisin taivuttamaan epäsäännöllisiä ruotsinkielisiä verbejä.

Pakkoruotsi on sen takia uniikki aine. Mikään muu aine ei pysty tähän. Ei ole pakkokemiaa tai pakkomatematiikkaa tai pakkoliikuntaa. Nämä aineet, joiden tuntitarjonta on täsmälleen yhtä aikaa konsumoivaa, eivät maagisesti tuhoa kaikki mahdollisuudet opiskella mitä lystää. Ne eivät kykene tukehduttamaan kaiken muun opetuksen niinkun pakkoruotsi tekee.

Sanotaan että kyseessä ei ole ruotsinkielenopetusta mitään vastaan, pitäisi vaan itse saada päättää mitä haluaa opiskella. Koska itse ainakin ala-asteella omaksuin täydellisen ymmärryksen maailmasta ympärilläni ja mitä taitoja minulta vaaditaan jotta pärjäisin tulevaisuudessa ja pystyisin saavuttamaan täydellisen potentiaalini veronmaksajana. Pitää antaa 7-vuotiaalle itse ohjat, mahdollisuus päättää mitä haluaa opiskella. Mutta tämä siis ei tarkoita mitään muuta ainetta paitsi pakkoruotsia. ja edelleen kyseessä ei tosiaan ole mikään hyökkäys toista kotimaista kieltämme kohtaan. Eihän mikään muu aine täydellisesti tuhoa ihmisen kykyä ajatella ja toimia paitsi pakkoruotsi.

Joten sinä keski-ikäinen mies joka peruskoulun jälkeen lähdit suoraan isäsi sementtifirmaan töihin ja olet kaivanut ojanpohjaa viimeiset 40-vuotta: olen pahoillani että kun oikein kovaa yrität muistella kouluajoiltasi yhtään mitään, sinulle tulee mieleen pakkoruotsi joka on vienyt 120 tuntia elämästäsi ja tuhonnut täysin koko tulevaisuutesi. Olen pahoillani että tämä asia on sinulle kaikkien muiden valtiollisten ongelmien yläpuolella ykkössijalla ja herättää sinut öisin kun tuskanhikisenä huudat ja sätkit kauhusta muistellen pakkoruotsin konsumoivaa otetta kurkustasi. Ymmärrän täysin miten sinulla on minkäänlaista kykyä käydä järkevää keskustela yhtään mistään ja toivon että tulevaisuudessakin saan lukea sinun mieltä avartavia mielipiteitä joka ikisellä keskustelupalstalla jossa fontti on sen kokoinen että pystyt lukemaan ja kirjoittamaan sinne.

Seuraavan asteen Lähi-Itä kohu

Jos joku vielä tänä päivänä ei ole tietoinen Israel-Palestiina konfliktista jota on jatkunut tuosta 1900-luvun puolesta välistä asti ja aina tasaisin välein nousee median huomioon en tiedä minkä kiven alla olette asuneet. Mutta niille jotka ovat epävarmoja siitä mitä on tapahtunut ja miksi tästä jälleen kerran kiljutaan kovaan ääneen kertaan suurin piirtein mitä on tapahtunut:

Oli olemassa maa nimeltä Palestiina. Maailmansotien aikana ja etenkin toisen maailmansodan jälkeen sinne muutti joukoittain juutalaisia koska niitä oli sorrettu, ne kokivat olevansa ilman kunnollista kotia muualla maailmassa ja ( henkilökohtainen lempparini ) raamatussa sanotaan että Israel kuuluu juutalaisille, jumalan valitulle kansalle. Mutta siellä tosiaan asui arabeja jo valmiiksi. No, harmi.

Perustettiin kuitenkin Israelista itsenäinen valtio ( alue oli jo ollut brittien alaisena hetken aikaa ) olemassa olevan Palestiinan päälle. No, ymmärtäväiset juutalaiset kuitenkin suostuivat jakaa oman maansa arabien kanssa kahtia, niille oma kaistale maata ja meille oma kaistale maata. Kas kummaa kun Palestiinan osuus maasta rupesikin nopeasti kutistumaan. Ja jostain syystä arabit eivät oikeudenmukaisen sovittelun ja rauhaisan Israelin edessä kuitenkaan pitänyt ajatuksesta että perustetaan itsenäinen valtio olemassa olevan valtion päälle. Kumma juttu.

Ymmärrettävää on että konflikti tänä päivänä ei enää ole niin yksinkertainen kun mitä se oli vuonna 1948. Useita uusia sukupolvia juutalaisia asuu Israelissa, ovat syntyneet sinne ja ovat syyttömiä siihen että heidän "demokraattinen valtio" on valloitettua maata. Samaan aikaan vuosi vuodelta kutistuneella Gazan alueellakin on syntynyt uutta sukupolvea ja varmasti molemmin puolin ihmisille on opetettu lapsesta asti vihaamaan toista osapuolta. Ja niinhän ne tekevätkin. Vihaavat.

Nyt jälleen median huomioon noussut konflikti jakaa ihmisten mielipiteet kahtia. Jostain syystä on pakko olla joko pro-Israel tai pro-Palestiina, ja riippuen kumpaa olet sinun on heittäydyttävä rooliisi niin täysillä ettet suostu näkemään asiaa muuna kuin mustavalkoisena. Ja riippuen puolestasi olet automaattisesti myös pro-demokratia, anti-semiitti, pro-Islam tai vaikkapa pro-terrorismi. Koska rauhan neuvottelut ovat sujuneet molemmilta yhtä huonosti, pommitteluja on yritetty molemmilta puolilta yhtä paljon ja molemmilla on yhtä paljon kiinnostusta luovuttaa maa toiselle osapuolelle. Siksi kaikella logiikalla asiasta ei voi puhua järkevästi vaan täysin asiaankuulumattomat ihmiset asettuvat saman tason fanaattiseen pakonomaiseen vaahto-suussa-saarnaamistilaan kuin ne joiden syystä konflikti ylipäätään on edelleen olemassa.

No, tehdään sitten niin. Koska muodissa on kirjoittaa shokkiefektillä säestettyä vahvaa retoriikkaa joko Israelin tai Palestiinan puolesta vaikkei ymmärrä Lähi-Idän konfliktista juurikaan mitään ja vauhkoa siitä miten Hamas syö lapsia aamupalaksi, ja levittää omaa mielipidettään jota ketään ei varmasti kiinnosta sosiaalisessa mediassa teen itsekin saman.

Israel ei kuulunut juutalaisille. Kyseessä oli maan kaappaus. Sille vaan ei 60 vuotta myöhemmin enää niin helposti tehdä mitään. Niitä jotka sinne muuttivat vuonna 1940-jotain ja epäoikeudenmukaisesti veivät Palestiinalaisten maita ei varmasti siellä tänä päivänä ole enää paljoa jäljellä joten paikan päällä olevia juutalaisia on vaikea syyttää asiasta. Puhumattakaan siitä että Israel ei ole 100% juutalainen valtiokaan. Vaikka kovin niin väittävät.

Palestiinan puolella on radikaalimpaa terrorismia. Hamas on terroristiryhmä ja varmasti globaalissa perspektiivissä ihan yhtä fanaattisia asiassaan kun mikä tahansa muu terroristiryhmä. Terrorismi on väärin. Mutta ottakaa nyt kuitenkin huomioon että entinen Israelin kokoinen maa on tänä päivänä n. Espoon kokoinen rannikonkaistale jossa asuu lähemmäs 2 miljoonaa traumatisoituja sodassa kasvaneita ihmisiä joiden maita vuosi vuodelta riistetään pois. Järjestäpä itse sinne toimiva demokraattinen poliittinen järjestelmä joka pitää "maan" järjestyksessä ja ajaa Palestiinan asiaa. Jokainen tietää että kriisissä kukkii poliittinen radikalismi. Ja jos joku maa on ahdingossa niin Palestiina.

Se että Palestiinalaiset sotivat vastaan ei johdu siitä että Islam haluaa valloittaa maailman. Se johtuu siitä että niiltä riistettiin maa joka kaikella oikeudella kuului niille. Paitsi, niin, raamatun mukaan.

Se että Syyriassa muslimit tappaa toisiaan ei ole rinnastettavissa Israel-Palestiina konfiktiin eikä sillä ole asian kanssa mitään tekemistä. Jos joku väittää että Palestiinalaiset ovat joukkomurhaajia koska niillä on sama uskonto kuin Syyrialaisilla jotka tappavat ihmisiä siellä paraikaa niin ne voisi yhtä hyvin väittää olevansa sukulaisia Napoleonille koska niillä on kaksi jalkaa ja niin oli herra Bonapartellakin.

Pro-Israelilaiset rakastavat mainita miten Israelissa rakennetaan väestönsuojia ja yritetään suojata kansalaisia kun taas Palestiinassa ihmisiä käytetään "ihmiskilpinä" eikä siellä laiteta varoja niiden suojelemiseen. Ai meinaatte että varakkaiden juutalaisten ja niiden länsimaalaisten ystävien rahoilla rakennettu Lähi-Idän yksistä varakkaimmista valtioista helpommin pystyy laittamaan varoja ihmisten suojaamiseen kun Espoon kokoinen alue jonka lähes kaikki viljelymaat ovat nykyään Israelin omaisuutta ja ihmiset kuolevat siellä nälkään? Kumma juttu kun ei riitä varat suojelemaan 2 miljoonaa ihmistä ahtautuneena pienelle rannikkokaistaleelle.

Sitten vielä tämä. "Jos Israel kerta olisi halunnut vallata Palestiinan niin ne olisivat jo tehneet niin, siksi ei voi väittää että Israel olisi kaapannut Palestiinaa". Selvä eli otetaan Palestiinalta pois viljelysmaat lohko kerrallaan, ajetaan ihmiset kaikki pienelle rannikkokaistaleelle jossa he epätoivoisesti asettavat toivonsa radikaaliterroristiryhmän käsiin, annetaan niiden pitää se pieni läntti maata ja kovaan ääneen ylpeillään miten tässä tosiaan ei ole mitään valloitettu?

Selvennän vielä. Terrorismi on väärin ja väkivaltakin. Mutta se joka väittää että Palestiinaa sympatisoivat ihmiset ovat anti-semiittejä ja terrorismin puolella ovat seuraavan asteen idiootteja jotka ovat häpeäksi joka ikiselle lukutaidolliselle länsimaalaiselle ihmiselle sekä niiden kotieläimillekin.

Nyt loppui se valokuvaaminen.

Kyllä tästä varmaan jaksaa yksi jos toinenkin valittaa mutta aijon itsekin liittyä joukkoon. Etenkin kesäisin on pakko kerätä sosiaaliseen mediaan joka ikinen auringon nousu, lasku, päivän vaateasu, aamukahvi, nurmikko, jokainen kukka joka tulee vastaan. Kaikkea pitää valokuvata ja se on pakko laittaa jonnekin muiden ihailtavaksi.

Lähdet näkemään kavereita ja molemmat valokuvaatte omaa kahvia, kaverin kahvia, kaveria, itseään kaverin kanssa, näköalaa, itseään näköalan edessä ja kaveria näköalan edessä. Koko päivä meneekin jo siinä valokuvaamisessa, ja sitä kaverin näkemistä ei juurikaan tapahdu. No, eipä siinä, kaveri tekee luultavasti tismalleen samaa. Syy siihen miksi se onkin niin aikaa vaativaa se valokuvaaminen on se että tarkoituksena on antaa itsestään ja omasta elämästä mahdollisimman loistokas ja ihailtava kuva. Et vaan käy juomassa kupillisen kahvia vaan se on #coffee #bestfriend #sunnyday #lovesummer ja yhtäkkiä tavallinen kahvihetki seepiafilterin läpi näyttääkin jo paljon siistimmältä muiden silmissä kun mitä se oikeastaan oli.

Siinä sitten yhdessä voidaan ihailla toistemme kahvikuppeja päivästä toiseen kyllästymättä ja sekä kilpailla muiden joukossa parhaasta imagosta kuten myös salaa kadehtia kaikkien muiden kuvia ja tykkäysmäärää.

Friend-Zone

Tästä oli tarkoitus kirjoittaa jo ajat sitten kun huomasin että ilmiöstä puhuttiin paljon netissä mutta keskustelu räjähti tuossa hetki sitten kun Amerikkalainen mies ampui porukkaa tähän asiaan liittyvästä syystä. Siitä johtuvan keskustelun jälkeen haluaisin nyt ilmaista oman mielipiteeni vaikkakin varmasti monet muut sen ovat jo sanoneet.

On olemassa käsitys sellaisesta ilmiöstä että jos lähestyt vastakkaista sukupuolta edustavaa henkilöä, saatat joutua ns. friend-zoneen, missä ihminen pitää sinua kiinnostavana ja haluaa sinut osaksi hänen elämää mutta et saa seksiä. Tämä siis on negatiivinen asia. Monet ( yleisemmin ottaen miehet mutta varmasti tapahtuu samaa myös toisinkin päin ) ulisevat tästä ja jakavat omat traagiset tarinansa netissä siitä miten ovat tutustuneet johonkin naiseen ja ovat jopa olleet hänelle mukavia, mutta siltikään ei ole seksiä saanut. Miettikää mikä uskomaton vääryys.

Ilmeisesti ystävyyttä ja empatiaa jaetaan jonkinlaisena valuuttana seksiä vastaan. Suostun kuuntelemaan sinun ongelmiasi, auttamaan sinua jokapäiväisessä elämässäsi ja olemaan läsnä mutta vastineeksi haluan sukupuoliyhdyntää. Jos näin ei käy on nainen itseään täynnä oleva lortto joka ei ymmärrä hyvän miehen päälle vaan kiinnostuu pelkistä kusipäistä. Tässä koko illuusiossa herää minulla päällimmäiseksi kysymys:

Jos on mukava naisia kohtaan vain siitä syystä että saisi seksiä millä perusteella itse on hyvä mies eikä kusipää? "Jouduttuaan" ystävätasolle jossa ei saakaan seksiä ja kokee olevansa rangaistu siitä että on vaan yksinkertaiesti niin mahtava mies että kusipäistä pitävät naiset ei huomaa kuinka empaattinen ja ihana on. Näin empaattisena ja ihanana kokee sen vääryydeksi että joutuukin olemaan vain ystävä. Ihmettelen myös sitä että ( ja yleistän nyt taas, sukupuoliroolit ei aina mene näin mutta keskimäärin siinä stereotypisessä nettikeskustelussa johon tässä referoin ) jos nainen jää saamatta miehen kiinnostusta etsii hän vikoja itsestään - olenko lihava tai ruma tai ärsyttävä tai ehkä liian tyhmä? Ja jos sama käy toisinpäin, ei tosiaan syy ole siinä miehessä vaan naisessa joka on itsekeskeinen noita-hirviö kun ei arvosta kunnon mukavaa miestä.

Sen lisäksi tiedän tottakai että on olemassa naisia jotka tietoisesti "antavat ymmärtää" että aikovat ryhtyä likaisiin akteihin monenkin miehen kanssa vaikka eivät tosielämässä olekaan sitä tekemässä vain koska tuntevat itsensä halutuksi, tai se on hauskaa. Tietenkin toisen harhaan johtaminen on asia erikseen, mutta tänä päivänä katse-kontaktinkin tekeminen on monen mielestä suora vihjaus siihen että haluaa loikata suoraan jonkun kanssa sänkyyn. Niin mene nyt sitten ja tiedä kuinka moni näistä "viettelevistä huoranaisista" tosiaan ovat aktiivisesti yrittäneet harhaannuttaa viattomia mukavia miehiä levittämään mukavuus-resurssiaan, aivan turhaan.

"Hanki elämä"

Olen usein ihmetellyt miten ihmisiä halveksutaan sen perusteella mitä ne tekee vapaa-ajallaan, etenkin jos kyseessä on jotain täysin vaaratonta. Siinä missä television katsominen ja Instagramiin postaaminen on hyväksyttävää, videopelien pelaaminen on surullista ja ajanhaaskausta.

Jo ala-asteella puhuin paljon sujuvammin englantia kun kukaan luokkalaisistani. Se johtui ainoastaan siitä että pelasin WoWia. Siinä missä muut muistaa ylä-asteen hankalana aikana jolloin kasvot oli täynnä finnejä ja koulussa oli vaikea pysyä sosiaalisissa piireissä ja muodissa mukana, minä muistan sen WoWin parissa. Minua ei koskaan kiusattu, tai sitten en vaan huomannut asiaa koska tein jotain omaa, tein jotain mistä nautin. En koskaan joutunut pelkäämään olenko tarpeeksi hyvä koska minulla oli oma elämä jossa olen aina sopinut joukkoon. Sen ansiosta olen saanut ystäviä joiden kanssa edelleen puhun päivittäin, ja olen jopa viettänyt uuden vuoden Rovaniemessä pienessä mökissä kahden britin, yhden saksalaisen ja yhden belgialaisen kanssa jotka nimenomaan olivat pelikavereita.

Mitä ihmisille on jäänyt käteen siitä että yläasteella käyttivät satoja euroja meikkeihin ja tekorusketuksiin ja hirveän määrän stressiä ja energiaa siihen että sopii joukkoon? Luultavasti käsityksen siitä että ei koskaan riitä omana itsenään. Saatika sitten siitä että on käyttänyt viikonloput vanhemmilta varastetun viinapullon kanssa puistossa pyörien? Itselleni on jäänyt käteen sujuva englanninkielen taito, uskomattomia seikkailuja ja hyviä ystäviä. Missä vaiheessa minä en ole elänyt elämää kun taas siideripissis kosmetologikoulutuksellaan on taas sosiaalipiirien kermaa?

En ole koskaan joutunut kärsimään siitä minkälainen olen ja kokea etten riitä. Oli mikä peli kyseessä tahansa, olen aina tehnyt sitä mikä on minun mielestä hauskaa ja kiinnostavaa ja viettänyt sen ajan ihmisten kanssa jotka ovat samasta asiasta kiinnostuneita. Se ei ole hukkaan heitettyä aikaa, se on elämistä siinä missä mikä tahansa muukin, ja jos joku kysyy että kadunko että minulla on mennyt elämästäni niin monia vuosia "virtuaalimaailmassa", vastaukseni on että ei missään nimessä.

"Vihaan miehiä"

Tiedän että ruotsissa feministikeskustelu on ollut paljon suurempi kuin Suomessa ja luultavasti lähes kaikissa muissakin maissa. Feminismi liitetään usein miesvihaan vaikka feminismin tarkoituksena on edistää tasa-arvoa. Ymmärrän että on helppo erehtyä, onhan moni radikaali ja äänekäs feministi tosiaan miesvihaaja, ja mediahuomiota saavat juuri nämä rääväsuut jotka toivovat kaikkien miesten silppomista ja täydellistä miesvallan kaatamista. Näiden ihmisten varjoon jäävätkin todellinen feministitutkimus ja feminisimin peritarkoitus, vaikka terve järkikin sanoo että vihapuhe on vain vihapuhetta. Siksi päätin tähän asiaankuuluvasti jakaa palan omaa vihapuhettani.

Vihaan miehiä. Vihaan niitä miehiä jotka riehuu kantabaarissa kun Suomi osallistuu johonkin urheilukilpailuun ja kokee tuloksen olevan jonkinlainen henkilökohtainen saavutus. Vihaan niitä miehiä jotka kesäpäivisin heiluu pitkin kyliä ilman paitaa. Vihaan niitä miehiä jotka pakkaantuu joukolla kaverin autoon ja ajavat kaupungissa huudellen ja karjuen ikkunasta hävyttömyyksiä tai vaan pitävät älämölöä. Vihaan niitä mieihä jotka salilla käydessä murisee ja örisee painoja nostellessa ja pitävät itsensä kanssa tiukasti katsekontaktin peilin kautta ihaillen omaa lihasmassaansa. Vihaan niitä mieihä jotka kävelee kaikkialla joukossa ja heittelee tupakantumppeja ja syljeskelee ympärillensä. Vihaan että jokaisen tapahtuman jälkeen kaikkialla haisee kusi.

Samalla vihaan yhtä paljon naisia. Vihaan niitä naisia jotka ottaa päivässä itsestään kolmekymmentä kuvaa ja jakavat niitä kaikkeen olemassa olevaan sosiaaliseen mediaan. Vihaan niitä naisia jotka pyytää että niistä ottaa valokuvan mutta ovat tyytymättömiä joka ikiseen ja niitä pitää jäädä valokuvaamaan seuraavaksi kahdeksi tunniksi. Vihaan niitä naisia jotka kävelee tissit paljaana baariin ja ovat närkästyneitä kun miehet haluavat niiltä vain seksiä. Vihaan niitä naisia jotka huutaa kurkku suorana kun tapaa jonkun ystävän kadulla. Vihaan niitä naisia jotka ryhmässä eivät tee muutakun hihittää ja kikattaa eikä saa sanaa sanotuksi. Vihaan niitä naisia jotka kokevat että ilmaiset juomat ja oven avaamiset ovat niille itsestäänselvyys.

Feminismin perusideana on edistää tasa-arvoa. Se ei ole miesvihaa. Mutta jos vihaan sekä miehistä että naisellista käytöstä yhtä paljon, voin väittää että kohtelen ihmisiä tasa-arvoisesti. Olen siis feministi.

Rakkaudesta

Varmaan yksi maailmanhistorian vanhimmista kysymyksistä on se mikä on rakkaus. Varmasti löytyy jo esihistoriallisista teksteistä jäännöksiä rakkaustarinoista ja voimme kaikki olla sitä mieltä että jos ei kokonaan, niin ainakin suurimman osan ihmishistoriasta rakkaus on ollut läsnä, eli olemassa oleva asia. Jotenkin tuntuu siltä että niin kauan kun ollaan oltu tietosia tästä ilmiöstä ja ihmiset ovat keskenään kommunikoineet, tätä asiaa on jyrkästi aina romantisoitu. ( osuva sananvalinta )

Elokuvissa ja kirjallisuudessa rakkaus on kaiken valtaava ylivoimainen voima joka ratkaisee ja voittaa minkä tahansa esteen. Ihmiset rakastuvat jo ensisilmäyksellä ja syöksyvät tunnemyrskyyn joka väkisin johtavat heidät tekemään epärationaalisia, uhkarohkeita, mutta loppupeleissä aina moraalisesti oikeita päätöksiä. Jopa pahoissa ihmisissä on pieni kipinä rakkautta jonka herätessä he kykenevät tekemään muutoksen ja loppujen lopuksi osoittautua kunnon ihmisiksi. Samaan aikaan oikeassa elämässä ihmiset ihastuvat, kiintyvät ja pitävät toisistaan, mutta eivät ikinä koe tätä meille viihdemaailmassa syntynyttä illuusiota, "hyppään kalliolta puolestasi"- tunnemyrskyä.

En siis vähättele rakkautta tunteena. Tiedän sen olemassaolon - senhän voi tieteellisesti todistaa. On olemassa keeminen reaktio aivoissa joka on samantapainen kuin muut tunteet mutta kuitenkin omaperäinen ja uniikki. Ongelmana on lähinnä se, että annetaan ihmisille ymmärtää että rakkaus on se tunne jolloin haluat räjäyttää kokonaisen kaupungin, juosta maanosan yli sukkasilteen tai tehdä jotain vastaavaa täysin älytöntä jonkun toisen puolesta. Tämä illuusio heittää kovinkin tumman ja raskaan varjon todellisen rakkauden ylle. Se todellinen tunne joka ei välttämättä sekoita täysin päätä vaan herättää ihmisessä hyvän olon tunteen ilman täydellistä mielen kaaosta. Jokapäiväinen elämä tuntuu mukavemmalta, löytää enemmän energiaa ja merkitystä asioiden tekemiseen ja tietää sen johtuvan jostain määrätystä ihmisestä. Mutta koska telkkarissa näytetään että rakkaus on mielenterveyden täydellinen annihilaatio, saattaa helposti perus-Matti olla sitä mieltä että ei ole kykeneväinen rakkauteen. On jotenkin tunteellisesti vammautunut eikä pysty jättimäiseen järjettömään romanttiseen eleeseen. Samaan aikaan perus-Matin rakkauden kohde kokee että mikäli Matti ei saavu paikalle ruusuista tehdyllä helikopterilla sinfoniaorkesterilla säestettynä, Matti on kylmä ja kyyninen paskiainen joka ei osaa osoittaa tunteitaan.

Pelkään että monet parisuhteet jotka päätyvät siihen että "meiltä puuttui rakkaus" loppuvat oikeasti siihen että me ei tunnistettu rakkautta sinä mitä se on vaan meiltä puuttui hektinen, epävakaa tunnemyrskyinen arki jossa energiaa käytettiin typeryyksien tekemiseen toistemme puolesta. Miksi mustamaalata rakkaus mielisairaudeksi kun se on kaunista ihan sellaisena mitä se luonnossa on?

Maurin tarina

Tehtiin niin älytöntä ruokaa tässä taannoin että päätin jakaa kanssanne sen tarinan. Nimesimme ruuan Mauriksi mutta toinen, osuvampi nimi olisi voinut olla Diabetus.

Ensiksi laitoin jauhelihaa, kananmunaa ja BBQ-kastiketta kulhoon ja tungin sinne myös kädet. Mössö levitettiin pellille ja tästä muodostui Maurin runko. Tai pohja.

Seuraavaksi Maurin päälle levitettiin jotain salsa-tako-entiedä kastiketta. Sellaista Dolmiota mutta ei ollut sitä. Maurin päälle ripoteltiin herkkusieniä, mozzarellatikkuja, jalopenoja.

Ja tietenkin helvetisti juustoa.

Mauri laitettiin uuniin hetkeksi aikaa kunnes se näytti jotakuinkin tältä. 

Tässä myös kuva miltä halkaistu Mauri näyttää. Naijs.

Tätä kriisin määrää.

Me muistamme varmasti kaikki miten loistavasti täällä mukavissa länsimaissamme hoidimme tuon Syyrian sisällissodan. Siellä paikallinen vahvasti diktatuuriin kallistuva hallitus mätki siiviiliväestöä turpaan niin että veri vain lensi, ja tuhansia ja tuhansia ihmisiä pakenivat kotimaastaan naapurimaihin omaisten räjähtäneet sisäelimet vielä kasvojen yllä. Jo valmiiksi huterat naapurimaat ottivat sitten vapaaehtoisesti tai pakolla hurjia määriä pakolaisia vastaan, ja jo valmiiksi alakynnessä tukehtuva oppositio haihtui silmien edessä pikkuhiljaa mitättömäksi. Tämän aikana kaurapuuroakin tönkempi länsimaalainen byrokratia sai puskettua esiin kourallisen kokoukia, jotkut saivat jopa lisänimiä kuten "huippukokous" tai "kriisikokous". Siellä diplomaattinerot keskenään painoivat senioripäänsä yhteen ja saivat aikaiseksi lausuntoja sanktioista. Joistain jopa löytyi vivahteita mielipahasta hallitusta kohtaan. Sitten kun oli oikein kriisi ja kuollonuhrit nousivat satoihin, saatiin aikaiseksi jonkinlainen pienen ryhmän lähetys paikan päälle. Koko prosessissa kesti sellaiset kolme vuotta, ja sinä aikana kuoli Syyriassa porukkaa varmaan saman verran kun Helsingissä asuu ihmisiä. Eipä siinä, kyllähän se sota jatkuu vielä, mutta kolme vuotta vanha sisällissota onkin jo tylsä uutinen. Ja media on sen unohtanut. Kuten myös muistatteko muut maailman sikseen jätetyt konfliktit kuten Haitin, Mexikon ja Israelin?

Nyt Ukraina on se uusi mediaseksikäs kriisi. Ihmiset nousevat yhdessä hallitusta vastaan, ja roolien jako on selvä: hallitus paha, kansa hyvä. Syy miksi kansaa valtaa vahva tarve kaataa olemassa oleva hallitus on enemmän tai vähemmän epäselvä, mutta syyttävät sormet osoittavat presidenttiä, ja niin myös uutisoidaan. Sitten presidentti lähtee juoksujalkaa pakoon, ja silmänräpäyksessä hätäpäissään leivottu johtajakunta tekevät kaikkensa sortaakseen venäjänkielisen vähemmistön oikeuksia maassa. Ainiin. Kriisin alkuhan oli se tekemättä jäänyt päätös Ukrainan solidarisuudesta äiti Venäjää kohtaan taikka sitten liberaalia länsimaista EUta kohtaan. Tällaiset maan sisäiset poliittiset kiistat ei tavallisesti niinkään kiinnosta muuta maailmaa. Senhän takia ontuvia demokratian rippeiden alle piiloutuvia hirmutyranniavaltioita saakin rauhassa muhia pitkin mantereita. Kansannousu taas kiinnostaa, ja etenkin jos vastakkain asettuvat Venäjä ja EU. Sitten Venäjä tuo kourallisen kotimaista puolustusvoimaa Putinpoliittiseen tapaan Ukrainaan ja yhtäkkiä kyseessä on mediahitti. Tämä tuokin minut alkuperäiseen pointtiini: Suomessa uutisoidaan että miksi Putin ei pelkää EU:n suututtamista. No miettikääpä? Vanhat harmaat miehet ja pari urassa noussutta helvetin tärkeää bleiserinaista keskenään taiteilevat negatiiviseen sävyyn kirjoitettuja lausuntoja sanktioista. Sanktioista!

Haluan nähdä sen kriisin joka on meidän globaaleille järjestöille niin tärkeä että pelkät lausahdukset ei riitä. Ehkä sitten kun Putin koputtaa kotiovella jatkosodan aikana veistetyllä rynnäkkökiväärillään niin meidän diplomaatitkin ymmärtävät että heidän rauhansovittelusähellys ei pelota ketään. Syy miksi Putin ei ota Euroopan Unionia tosissaan on se että niin ei tee kukaan muukaan.

"Ihmiset syövät jokatapauksessa!"

"Yleinen ekonomistikanta asiaan Vartiaisen mukaan on, että ruuan kaltaisten hyödykkeiden verotuksen ei ole syytä olla erityisen lievää, koska ihmiset joka tapauksessa syövät.

–Kun ruokaa verotetaan, ei aiheudu erityisiä tehokkuustappioita. Se ei muuta ihmisten käyttäytymistä, Vartiainen sanoo." Terveisin Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen haastattelussaan Uudelle Suomelle. 

Ihmiset syövät jokatapauksessa? Niin sekö on hyvä syy nostaa ruoan hintaa 8-14%? Ja huom, kaikki elintarvikkeet. Oletteko huomanneet että jos haluaa syödä mahdollisimman edullisesti, ainoat vaihtoehdot ovat jotkut Pirkka einesburgerit tai nuudelit jotka ovat sen 60 senttiä kappale/paketti. Yritä köyhänä opiskelijana syödä monipuolisesti tai edes terveellisesti kun saat maksaa jostain nipusta kuihtuneita salaatinlehtiä sen vajaa 4 euroa. Jos ostan mahdollisimman halvalla jotkut salaatintekoainekset siinä menee vähintään se 8 euroa. Eli viikon nuudelit. Tiedättekö kuinka jumalattomasti karkkia saa 8 eurolla?

Jos veroja nostetaan niin älkää jumalauta koskeko minun elintarvikkeisiini. Käytän nytkin kaikki rahani siihen että maksan kuppasista kotimaisista kasviksista miljoonia kun samalla hinnalla saisin natriumglutamaatti-einesmöykkyjä vaikka vuodeksi mutta teen tämän päätöksen koska se on itseni sekä yhteiskunnan kannalta parempi päätös. Samalla näen itse kun olen kaupassa töissä miten kaiken ikäiset ja kokoiset ihmiset käyttävät uskomattomia karkkiin ja limuun. Parhaimmassa tapauksessa käyvät useita kertoja päivässä ostamassa lisää. Ne saavat huomattavasti enemmän vastiketta valuutalleen kun mitä minä saan ostaessani hedelmiä ja vihanneksia. Kymmenellä eurolla saa enemmän karkkia kun mitä ihminen ilman harjoittelua jaksaa syödä päivässä, ja vastavuoroisesti sillä saa lautasellisen salaattia jossa on melkein kaksi täytettä jos se itse salaatti lasketaan mukaan. "Ei aiheudu erityisiä tehokkuustappioita, se ei muuta ihmisten käyttäytymistä". Muuttaapas. Ihmiset joutuvat syömään entistä epäterveellisemmin. Verottakaa sitä mitä ette halua terveyssyistä että ihmiset konsumoi. Karkkia, sipsejä, limua, alkoholia, tupakkaa.

Jännää miten yleisin kuolinsyy meidän maassa on sydän- ja verisuonitaudit. Johtuisikohan siitä että terveellinen ruoka on epämotivoivaa ei pelkästään maun takia vaan myös uskomattomalla hinnallaan? Kyllä ihmiset jokatapauksessa syövät vaikka veroja nostetaan mutta mitä. Läskit lappaa naamaansa karkkia ja käyvät kolmekymppisinä ensimmäisessä sydänleikkauksessa kun minä taas saan tulevaisuudessa syödä vähemmän kuin kerran päivässä jos laillisin keinoin haluan hankkia terveellisen ravintoni. Nyt helvetti järki käteen.

Asiakaspalvelijan avautuminen.

Sellasta vaan ettäkun noita listoja on ilmestynyt Iltalehdeltä yms missä on koottu ärsyttävimmät asiakkaiden tavat niin päätin tehdä oman täydentävemmän listan asioista jotka ärsyttävät minua eniten asiakkaissa. Ei vituta t. Siwa-Anni.

-"Nyt kun tässä ei ole jonoa..." asiakas lähtee kesken ostoprosessin purjehtimaan ympäri kauppaa hakemaan vielä lisää tuotteita ja parhaimmillaan joskus jopa ihan rauhassa mietiskelemään haluaisiko vielä tässä jotain. Meillä kun ei kassalla pahemmin pyöritä huvikseen vaan päivän kuormaa yritetään purkaa sillon kun "tässä ei ole jonoa..". Mutta eihän se asiakasta liikuta meneekö mun työajasta joutilaana seisomiseen kuinka suurta osaa.

-"En halua tätä, jätän sen siihen missä olen." Esimerkiksi jäätelö leipähyllyyn. Tai tyhjät ostoskärryt keskelle käytävää.

-"Lukuvirhe?" Tungin vain autonavaimista lähtien kaikki taskusta löytyvät asiat tähän sirukortinlukijaan eikä se halua hyväksyä maksutapahtumaa? Myös nämä jotka yrittävät soveltaa kortin sinne masiinaan poikittain tai ylösalaisin väärinpäin. Jos se pitää väkisin tunkea sillon se luultavasti ei ole oikeinpäin. Myös tavallinen tapa asettaa kortti lukijaan on tökkästä se siihen puoleenväliin seisomaan sitten avokämmenellä LYÖDÄ se siihen koneeseen. Kumma kun ei halua lukea.

-"Kyllä tämä muissa kaupoissa toimii." No en kuitenkaan anna mitään plussaa K-Plussakortista kun ei ole oikea kauppaketju. Jos nimi olisi K-Siwa voisin ymmärtää väärinkäsityksen.

-"Löytyykö teiltä..." Kotimaisia appelsineja, sinapinsiemenrouhetta, kääpiön korvasieniä? Onpa kumma. Tällainen pieni kyläkauppa eikä valikoima ole samaa kun jätti-Prismassa jossa olen joskus asioinut. Myös nämä "Teillä on viiliä vain 1%, 7%, 15% rasvaisena ja laktoosittomana mutta olisin halunnut 9,5% rasvalla ja hylana.

-"En ole koskaan väärässä". Tahtoisin vain Chesterfield Forward tupakkaa. Ai teillä ei ole? No kyllä muualta olen saanut. Nokun sellasta ei ole olemassa. Kyllä on muualta saa kyllä mutta ei ilmeisesti täältä. No ensinäkin mikä argumentti on "kyllä muualta saa"? Luuleekohan ne että mulla on tuotetta jota meillä ei ole jossain piilossa ja jos asiakas tietää että sitä saa muualta se on se salainen käsky jonka ansiosta pomin sen esiin?

-"Tulin hakemaan pakettia." Ja viestissä lukee "pakettinne on saapunut... ... ottakaa henkilöllisyystodistus ja  tarvittaessa valtakirja mukaan." Mutta niin montaa asiaa ei mitenkään pysty käsittämään kun kyseiset ohjeet ovat kuitenkin aika helvetin monimutkaisia. Tulin hakemaan serkkuni mökkinaapurin pakettia. Kyllä se on minun serkkuni mökkinaapuri. En toisaalta tuonut valtakirjaa. No kuule minähän tiedän että et valehtele. Myös nämä jotka eivät tuo henkilöllisyystodistusta mutta kyllä kovaäänisen kaverin joka seisoo vieressä ja hokee "Kyllä tämä on Jarppa ollaan tunnettu amiksesta asti..." No hyvä juttu mutta en minä sitä voi tietää. Ja jos on niin uskomattoman tyhmä ettei osaa seurata niinkin yksinkertaisia ohjeita ei luultavasti saa sitä pakettiakaan auki joten turha sitä on edes hakea.

-"Tää ei ota..?" terveisin asiakas joka laittaa pankkikortin sirunlukijaan ennenkun olen edes skannannut kyseisen henkilön tuotteet kassakoneen läpi. Nokun meillä ei tuo sirukortinlukija pysty tulevaisuutta ennustamaan.

-"Seison jonossa kädet taskussa ja tuijotan tyhjyyteen kun skannaat minun tuotteeni ja sittenkun sanot loppusumman muistan yhtäkkiä että kaupassa tosiaan pitää maksaakin mutta pankkikortti jäi autoon." No olisiko siinä ollut se 5 minuuttia aikaa etsiä sitä -ennenkun- olen tehnyt kaiken työn siihen pisteeseen että en voi palvella muita asiakkaita sinä aikana kun käyt autollasi. Saatika sitten katsoa että kortti on mukana ennenkun astuu kauppaan?

-"Ostan tässä kolmen viikon ruuat ja katselen kun sinä yrität epätoivoisesti järjestellä niitä tälle ahtaalle kassa-alueelle samalla kun valppaana seison kaiken tämän ajan liikkumatta kortti valmiina sirukortinlukijassa ja tuijotan sinua".

-"Minulla on tässä yksi paketti ja pari ostosta ja kun pakkaan ne laukkuuni levitän ensin kaiken mitä omistan joka ikiseen pakkaus-alueen lokeroon niin että asiakkaat minun jälkeeni eivät saa tavaroitaan mihinkään."

-"Minulla on niin hirvittävä kiire että en kerkeä tervehtimään kassa-työntekijää muttakun ovesta tulee naapuri sisään voisin jättää maksutapahtuman kesken ja jäädä juttelemaan selkä käännettynä kassalle että en varmasti huomaa kun minua yritetään kutsua maksamaan".

Ja tässä vasta muutama.