Yhteishaku?

Yritin tässä selailla että mitäköhän sitä menis opiskelemaan, ja pakko myöntää että ihan hirveitä noi kaikki sivut. En ymmärrä yhtään mitään. Sen verran olen fiksumpi että tiedän nyt Metropolian arvot. "Asiantuntijuus on meille intohimo". Siitäkin sain vaan sen irti että jäin pitkäksi aikaa miettimään onko asiantuntijuus tosiaan sana ja taipuuko se oikeasti noin?

Neljänkymmenenviiden välilehden jälkeen ja pari hiustuppoa köyhempänä eniten vituttaa se että miksi ruoka yhtäkkiä on tosi ällöttävää jos sieltä löytää hiuksen. Vaikka se on mun oma hius eikä ollenkaan ällöttävää niin yhtäkkiä ruoka maistuu inhottavalle eikä tee mieli syödä, täysin vasten omaa tietoista tahtoani. Perkele.

Miten parantaa paska päivä

Joku joskus sanonut että jos jännittää niin auttaa kun kuvittelee että yleisö on alasti. Vastavuoroisesti jos joutuu lukemaan sivutolkulla paskaa, auttaa jos kuvittelee tekstin olevan Comic Sans MS. Voitto!

Alienit

Pakko myöntää kun katson alien aiheisia leffoja niin ihmettelen sitä että kun kaikki avaruusoliot ja niihin liittyvät kapistukset ja vastaavat erittävät hurjia määriä limaa. Eikö ne koskaan liukastele? Ja miten ne limaiset aseet ja vastaavat edes pysyvät kädessä kun otuskin on ihan limainen?

Voi kamalaa.

https://www.youtube.com/watch?v=Y5CuisJpv0I Löysin tällasen vanhan hirvityksen. Herranjestas.

Kännijutut ärsyttää.

Joskus olen kuulevinani että ihmisiä ärsyttää kun porukka ei jaksa puhua muustakun esim. mitä kännissä on tullut tehtyä. Jotkut vastavuoroisesti ei osaa puhua muustakun miesongelmista. Ihmiset eri elämäntilanteissa saattaa välillä kokea sen hankalaksi kun jos vaikkapa itse on kauankin seurustellut ja tuntuu että kaikki muut juttelee yhden yön seikkailuistaan eikä ole itsellä mitään lisättävää, tai sitten että tekisi mieli kertoa kaikista miesjutuistaan tai kännitarinoita kun taas kaikki kaverit puhuu siitä miten rakkaan kanssa vietti päivän IKEAssa. En oikein koskaan ymmärrä miksi asia olisi ongelma. Omasta mielestä just toisinpäin, olisi tosi tylsää jos kaikki kertoisi enemmän tai vähemmän samoja juttuja. Kiinnostavintahan on just se että kuuntelee saman pöydän ääressä ensin jonkun "näin kävi neljän absintin jälkeen"-tarinan ja seuraavaksi "tämä leffa aijotaan tänään katsoa poikaystäväni kanssa". Ei käy niin yksitoikkoiseksi koskaan. Parastahan on sitäpaitsi kuunnella ihmisten kommentteja toisten tarinoihin jos itse elää ihan eri elämää. Olen itse viettänyt aikaa niin parisuhteessa kun sinkkunakin ja huomaan itsestäkin miten tuomitsen jonkun käyttäytymisen jos itse elän erillaista elämää ja vastavuoroisesti kannustan sitä jos olen ise samassa tilanteessa. En ymmärrä miksi joku ei jaksaisi kuunnella toisten juttuja vaan sillä perusteella että ei löydä siitä itseänsä just sillä hetkellä.

Ystävänpäivä tulossa!

Pakko nyt mietiskellä kun ystävänpäivä lähestyy ja kauppoihin ilmestyy sydänmarmeladeja ja vaaleanpunaista turhaa kamaa että innostutaanko oikeasti Suomessa tästä yhtä pahasti kun jossain jenkeissä? Itelle tää päivä on perinteisesti lähes poikkeuksetta ollut ihan samanlainen kun mikä tahansa muukaan. Joskus koulussa järjestettiin jotain pientä mutta onko oikeasti tää päivä esim. pariskunnille joku himotärkeä rakkauden oisoituksen aika? Ja vastavuoroisesti, kerääntyykö sillon baareihin kaikki katkerat sinkkunaiset juomaan Cosmopolitaneja ja juttelemaan sikamaisista miehistä vai onko tämä enemmänkin se päivä kun syödään kotona jäätelöä suoraan purkista lusikalla ja katotaan jotain Hugh Grant leffoja tippa linssissä. Jotenkin kumma että en tiedä kun tää perinteen mukaisesti itselle aina vähän niinkun menee vain ohi enkä koskaan sen kummemmin ole kiinnittänyt huomiota siihen että tekeekö ihmiset sillon jotain erikoista.