Minusta itsestäni.

Selailin omaa blogiani tässä taannoin ja tajusin että täällä ei paljoakaan loppujen lopuksi lue minusta itsestäni asioita. Aijon siksi luoda listan minusta. Kuvassa esiintyvä iloinen ankka ei liity tekstiin.

Olen sellainen ihminen joka selailee omaa blogiaan vaikka tietää täsmälleen mitä täällä lukee ja kuvittelee että se on jonkun toisen kirjoittama ja se ajattelee täsmälleen samalla tavalla kun minä. Huvitun siitä.

Olen sellainen ihminen jota ei voi päästää karaokeen ilman että laulan Aikuisen Naisen koska tiedän että se on vähintään päivän viides kerta ja se ärsyttää kaikkia vaikka sen laulaisi hyvinkin. Mitä en kuitenkaan osaa tehdä.

Olen sellainen ihminen joka kuvittelee että peikkoja ja menninkäisiä ja lohikäärmeitä on olemassa koska illuusion ylläpitäminen tekee metsästä paljon siistimmän paikan. Aina on toivoa.

Olen sellainen ihminen joka ei ole koskaan omistanut rakennekynsiä tai ripsiä.

Olen sellainen ihminen joka ei ota mitään tosissaan jos se on kirjoitettu Comic Sans MS fontilla.

Olen sellainen ihminen joka juhlii henkilökohtaisia saavutuksia tai hyvän olon tunnetta salaa kotona laittamalla hunajaa teehen. Teetäkun oikeaoppisesti kuuluu juoda ihan sinä itsenään.

Olen myös sellainen ihminen joka salaa ajaa ylinopeutta öisin kun kukaan ei ole katsomassa ja kokee että vaarantaa omaa henkeään ja elää riskejä pelkäämättä kun ajaa 40 alueella 55km/h.

Olen ihminen joka muistaa jonkun sanonnan vaan osittain mutta käyttää sitä silti, ja jos jää kiinni väittää muille että meilläpäin on aina sanottu näin.

Omistan kuulemma maailmanhistorian laajimman musiikkimaun. Haastajia otetaan vastaan.

En ole koskaan elänyt ilman kissejä enkä ole ihan varma onko kisse oikeasti kahdeksas elementti ja ilman sen läsnäoloa ihminen mätänee sisältä.

Välillä kun joku istuu mun vierelle bussissa tai vastaavassa vilkaisen sitä henkilöä ja rakennan sille kuvitteellisen määränpään ja tarkoituksen matkalle omassa päässäni. Välillä alan keksimään sille ihmiselle omaa kuvitteellista elämää, ja välillä olen niin tyytyväinen luonnokseeni että tekee mieli kertoa se sille.

Yksi tyydyttävimmistä harrastuksistani on keksiä sanoja ja käyttää niitä kunnes huomaan että tutut, tarkoittamattaan tai tarkoituksellisesti, alkavat myös käyttämään niitä.

Seksualisesta häirinnästä

Luin jostain että on ehkä tekeillä laki joka muuttaisi seksualisen häirinnän rangaistettavaksi teoksi. Ajatuksena se että ei tarvitse odottaa että tulee raiskatuksi ennenkun saa sen syyllisen maksamaan teoistaan. Vaikka seksuaalinen häirintä onkin epämiellyttävää niin se on ehkä yhtä vaarallista ja kiellettyä kun toisen ihmisen haukkuminen. Olisiko se parempi vaan jokaisen naisen selvästi osoittaa että ei hyväksy tai pidä siitä että persettä kähmitään kun että yhteiskunta kieltää asian ja antaa naisille mahdollisuuden tehdä kenestä tahansa syyllisen ilman syytä.
Tämä "seksuaalinen häirintä"kin on käsitteenä outo kun jos komea mies koskettelee niin se on ihan kivaa mutta jos se on joku inhottava kaveri niin se on heti rangaistava teko. Moneltakohan mieheltä lähtisi esimerkiksi duunipaikka alta asiattoman syytöksen takia jos tällainen laki astuu voimaan kun joku kokee sen että inhottava mies katsoo sinua seksuaaliseksi häirinnäksi ja on heti ulisemassa siitä miten nyt on kohdeltu väärin. Jos naiset vaan näyttäisi selvästi että ei pidä siitä että arvostellaan ja kähmitään niin ehkä miehet ei sitä tee. Suurin osa luultavasti lähtee tähän touhuun siinä luulossa että näin naiset haluavat että heitä lähestytään, ja ehkä ei sitten tee sitä uusiksi kun ymmärtää että se ei ole hyväksyttävää. Sitten on varmasti jossain sovinistisika-pomo joka työpaikan uhalla kokee omaavansa oikeuden läpsiä ja kähmiä naisalaisiaan. Ehkä se olisikin siinä vaiheessa sakon paikka, mutta jos tällä lailla saisi yhden kymmenestä kiinni oikeasti syyllisenä ja monelle monelle asiattomia sakkoja niin minun mielestä melkein voisi jättää tämäkin laki väliin. Eikä se sakko sen yhden kusipään käyttäytymistä muuta kuitenkaan.

Kuvapäivitykset

Hauskaa miten kauniina kesäpäivänä tai ukkossäällä tai lumimyrskyssä tai missä vaan porukka päivittää tapahtumaa Facebookissa laittamalla kuvan missä kyseinen luonnonilmiö näkyy ehkä taustalla mutta kuvassa keskipisteenä on oma pärstä. Miksi kaikesta laitetaan oman naaman kuva? Ompa täällä kova tuuli, tässä minun naama. No eipä siitä naamasta sitä tuulta näe vaan se taipunut puu joka on siellä takaraivon kohdalla. Sitten otetaan kolmekymmentäviisi kuvaa omasta naamasta ja kolme laitetaan Facebookkiin ja loput sinne hemmetin Instagrammiin. Jos joku kysyy miksi en käytä Instagrammia vaikka tykkäänkin kuvata niin se johtuu siitä että niitä kaverien naamoja näkee ihan luonnossakin, en tarvitse niistä päivittäin kolmetoista valokuvaa.