Chickflick.

Jos ketään häiritsee se että katsoo sarjaa jossa turhan suuri osa keskittyy siihen että puhutaan tunteista ( tähän ei nyt päde joku Greyn Anatomia jossa koko juoni on tunteista puhuminen ) kun oikeasti haluaisi katsoa toimintaa tai muuta vastaavaa, löytää itsensä samanlaisesta tilanteesta kuin minä jossa tekisi mieli hypätä niiden osien yli mutta jos niin tekee jää aina joku juonikäänne näkemättä. Hyvänä esimerkkinä Supernatural, jossa veljekset Winchester käyttää joka jaksossa 10-15 minuuttia vähintään siihen että puhutaan tunteista. Toinen hyvä esimerkki on Dexter, joka n. toisen tuotantokauden jälkeen käyttää jaksoittain naurettavia määriä aikoja siihen että fiilistelee sitä että sillä ei ole tunteita, tai vastavuoroisesti käy dialogia samasta asiasta vaimonsa kanssa. Jokatapauksessa, oma ratkaisuni tähän on se että tehdään juustoisesta vielä juustoisempaa. Jos koneella katsot sarjaa pistä taustalle soimaan joku Ti Amo, tai vielä parempi on George Michaelin Careless Whisper, mutta vaan siis se saksofoniosuus. Lopputulos on niin naurettava että hyvin jaksaa katsoa.